Liquidmetal on käytännössä amorfinen metalliseos, jolla on useita ominaisuuksia, joita tavalliset metalliseokset eivät pysty tarjoamaan. Se esimerkiksi kestää mekaanista kulutusta (ei naarmuunnu) ja korroosiota äärimmäisen hyvin. Aiemmin tänä vuonna huhuttiin, että Apple käyttäisi Liquidmetalia tulevassa iPhonessa.
Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan pidä paikkaansa. Liquidmetalin kehittäjän, Atakan Pekerin, mukaan Applen on satsattava vielä kolmisen vuotta aikaa ja 300-500 miljoonaa dollaria ennen kuin tuote on valmis isojen komponenttien massatuotantoon. Pieniä osia siitä voidaan kuitenkin valmistaa jo nyt, kuten Nokia ja Samsung ovat osaltaan todistaneet. Applekin on hyödyntänyt seosta SIM-korttipaikan avaajassa.
Apple selvästi sitoutunut Liquidmetaliin ja sillä on selviä suunnitelmia seokseen liittyen, tuskin yhtiö muuten olisi maksanut useiden miljoonien yksinoikeuslisenssiä (ensimmäinen kaksi vuotta maksoi Applelle 20 miljoonaa dollaria).
Kommentit (4)
Uusi lähestymistapa Applelta.Rahaa,ei raastupaa.
Noilla hinnoilla voinee pitää yksinoikeutta kilpailijoiden harmiksi.
Vaikkei mitään (oleellista) sillä tekisikään.
@1
Kuten uutisessakin kerrottiin, ei lähestymistapa ole uusi, vaan vanhan diilin jatko. Samantyyppisiä sopimuksia Apple on tehnyt jo monta vuotta ainakin Flash-, näyttö- ja muistikomponenttien suhteen.
@#2:
Aha,ehkä. Tähänasti otsikoissa on olleet vain erisortin myyntikielto-hakememukset,milloin miltäkin paikallistuomarilta.
Tuossa mielessä mielestäni uusi.
Ilmeisesti siis,Samsung ja Nokia ovat noita harjoitelmiaan tehneet ennen Applen ostamaa "yksinoikeutta"? Harjoitelma kaiketi sekin?
Pointtini oli,että vaikka Omppu ei sitä edes merkittävästi itse hyödyntäisi,ostavat oikeudet muilta pois,piruuttaan.
Eli rahalla luu kurkkuun.
Liquidmetal-konsepti vaikuttaa todela mielenkiintoiselta, mutta olen hieman skeptinen sen suhteen, tuleeko se ihan lähivuosina raivaamaan tietään kuluttajaelektroniikkaan. Kehityskustannuksia katsoessa tämä vaikuttaa liian kalliilta tuotteelta, Apple (tai kukaan muukaan) tuskin on valmis tinkimään katteestaan niin paljon kuin tämän materiaalin käyttäminen edellyttäisi.
Todennäköisempi ensimmäinen käyttökohde löytyykin varmasti ihan jostain muusta sovelluksesta. Siinä mielessä tämä sopimus voi olla ihan hyvä kuluttajankin kannalta, jos se vain takaa riittävän rahoituksen t&k-työlle. Vaikkei materiaali raivaisi tietään Applen tai minkään muunkaan valmistajan puhelimeen, voi se silti päätyä kuluttajan näppeihin jotain muuta kautta.