Matti Robinson
8. syyskuuta, 2011 16:24
Uuteen toimistoomme ensimmäisenä saapunut testipuhelin on uutta aaltoa sekin edustava HTC EVO 3D. Suomen markkinoilla vain hetken aikaa ollut älypuhelin tuo mukanaan yhden valtaväestölle vielä varsin tuntemattoman ominaisuuden matkapuhelimiin. Kyseessä on, kuten otsikko kertoo, 3D.
HTC EVO 3D mahdollistaa paitsi kolmeulotteisten kuvien ja videoiden ottamisen, myös niiden katsomisen kolmiulotteisena itse laitteessa, ja ilman minkään valtakunnan erikoislaseja.
Teknologia kuulostaa viehättävältä ajatukselta ja lasien karsiminen tekniikan turvin on tietysti välttämätöntä -- vai kuinka moni jaksaisi kantaa mukanaan erillisiä 3D-laseja puhelintaan varten?
Pyrimme tässä pikaisessa testissä käsittelemään erityisesti puhelimen 3D-ominaisuuksia sekä näytön että kameran osalta, pohtimaan teknologian tulevaisuudennäkymiä ja teemme myös katsauksen puhelimen muihin tärkeimpiin ominaisuuksiin.
+Näyttö
+Kamerat
+Suorituskyky
-Koko
-Akkukesto
-Hinta
HTC EVO 3D ei ole kolmiulotteista kameraa ja näyttöä lukuun ottamatta kovinkaan mullistava laite. Puhelin on teknisesti hyvin lähellä HTC Sensation -mallia. Identtisiä ovat muun muassa 1,2 gigahertsin tuplaydinsuoritin, Adreno 220 -grafiikkapiiri, Sense UI 3.0:lla varustettu Android Gingerbread ja 4,3 tuuman näyttö 540 x 960 -resoluutiolla.
Erojakin tosin löytyy. Näyttö on EVO 3D:ssä SLCD:n sijaan 3D LCD, muistia on 768 megatavun sijaan kokonainen gigatavu, kamerassa joutuu tyytymään täysteräväpiirron sijaan 720p-resoluutioon, mutta samalla on mahdollisuus tallentaa se kahdella kameralla, kolmiulotteisena.
EVO 3D:n akku on kapasiteetiltaan 1730 mAh, joka on kaksiulotteisia kilpailijoita suurempi, mutta sekä valmistajan ilmoittama valmiusaika että käytännön toiminta-aika ovat huonompia. Erityisesti 3D-ominaisuuksien käyttäminen tuntuu syövän akkua nopeasti. Tällöin puhelimen akku ei kestä edes kokonaista päivää, joka on allekirjoittaneen mielestä aivan liian vähän.
Quadrant Standard -testiohjelmisto antoi HTC EVO 3D:lle identtisiä tuloksia HTC Sensationin kanssa. Pisteet jakautuivat pääosin 1700 ja 2000 pisteen välille, eli kyseessä on Samsung Galaxy S II:ta heikompitehoinen puhelin, mutta silti erittäin suorituskykyinen laite.
HTC on perinteisesti käyttänyt kalliimmissa älypuhelimissaan varsin onnistuneesti muovia. Lasisen näytön ja alumiinisen rungon -- ja joskus myös takakannen -- kaverina käytetään usein kumimaisen pehmeäksi käsiteltyä muovia. Kumimainen pinta auttaa hyvän otteen saamisessa, mutta saa myös laitteen vaikuttamaan kovaa, kiiltävää muovia käyttäviä laitteita laadukkaammalta.
Materiaalivalinnat saavat siis samaa kiitosta kuin aiemmin testissä ollut HTC Sensationkin. Sensationia huonommin EVO 3D pärjää kokorintamalla. Puhelin on vaaka ja pystysuunnassa kutakuinkin Sensationin kokoinen, mutta lisäpaksuus tekee puhelimesta massiivisemman. Lisäksi 22 grammaa lisäpainoa vahvistaa puhelimen massiivisuutta.
Käyttöliittymänä puhelimessa toimii jo hetken aikaa markkinoilla ollut Sense UI 3.0. Täysin samainen käyttöliittymä löytyy jo aiemmin Puhelinvertailun testissä olleesta HTC Sensationista. Valitettavasti EVO 3D ei kykene käyttöliittymän osalta minkäänlaisiin ylimääräisiin 3D-temppuihin, joka on pienoinen pettymys.
Käyttöliittymä toimii kuitenkin aivan yhtä loistavasti tälläkin tuplaydinsuorittimella, joten valittamista ei sinänsä löydy. Ehkä 3D:n käyttäminen käyttöliittymässä olisikin ennemminkin häiritsevää.
Sovelluksista ainoastaan YouTube tarjoaa 3D-sisältöä. Sovelluksella on mahdollista katsoa YouTubesta löytyviä kolmiulotteisia videoita, joita löytyy erityisesti elokuvatrailereista suhteellisen hyvin. Luonnollisesti puhelimella otettuja 3D-videoita voi myös lähettää YouTubeen galleriasovelluksesta.
Mikäli Sense UI 3.0 ja Android 2.3 eivät ole tuttuja, niin suosittelen lukemaan Puhelinvertailun aatoksia niistä HTC Sensationin testistä. Ajatukset pätevät samalla tapaan myös HTC EVO 3D:hen.
EVO 3D:n näyttö on HTC:n muiden kosketusnäytöllisten mallien tapaan varustettu monikosketusta tukevalla kapasitiivisella LCD-näytöllä. Näytön erikoisuus on sen kyky toistaa kolmiulotteisia kuvia ja videoita.
Näyttö on resoluutioltaan aivan puhelinten huippuluokkaa, kuten kaksiulotteisen veljensäkin, HTC Sensationin, näyttö. Vaakapikseleitä on 540, pystypikseleitä 960 ja kokoa on 4,3 tuumaa, joiden ansiosta verkkosivuja ja mediasisältöä on ilo katsella. Tosin puhelimessa käytetyn LCD-paneelin katselukulmat, kirkkaus ja kontrasti eivät ole aivan markkinoiden huippuluokkaan.
Resoluutiot ja kontrastit unohtuvat kuitenkin helposti kun avaa gallerian ja alkaa tarkastella 3D-sisältöä. Kolmiulotteisten kuvien ja videoiden katsominen tuo huomattavasti lisämielenkiintoa.
Valitettavasti katselukulma nykyajan lasittomissa 3D-näytöissä on verrattain pieni, joten kuvaa tai videota tulee katsoa oikeasta suunnasta, mielellään oikealta etäisyydeltä ja täysin liikkumatta, jotta kokemus on mahdollisimman hyvä. Näytön lasipinnalle tulee lisäksi helposti heijastuksia, jotka haittaavat erityisen paljon kolmiulotteista näyttöä katseltaessa.
Kokemukseen vaikuttaa merkittävästi myös kuinka hyvin itse otos on onnistunut, mutta siitä enemmän seuraavassa osiossa.
HTC EVO 3D on varustettu kaikkiaan kolmella kameralla, mutta jätettäköön niistä kolmas, etupuolella sijaitseva kamera vähemmälle huomiolle. Puhelimen takaosasta löytyvät kaksi kameraa, kaksi LED-salamaa ja teksti “3D High Definition Digital Imaging” kertovat selvästi, ettei kyse ole aivan peruskamerasta.
Kahdella 5 megapikselin kameralla on mahdollista ottaa joko 2560x1440-resoluution perinteisiä 2D-valokuvia, jolloin käytössä on ainoastaan kameroista toinen, tai kolmiulotteisia kuvia, jotka vaativat luonnollisesti molemmat kamerat. 3D-kuvien resoluutio rajoittuu 2 megapikseliin, joka kuulostaa nykyisten 8 ja 10 megapikselin kamerapuhelinten rinnalla varsin vaatimattomalta.
3D-kuville on mahdollista valita kamera sovelluksesta kaksi eri formaattia, .MPO ja .JPS. Tiedostomuotojen välillä ei huomattu laadullisesti mitään eroa, mutta käytännöllisyydessä JPS-formaatti vie voiton. Tämä tosin riippuu katselulaitteista ja niiden tiedosto- ja 3D-tuesta. MPO-formaatissa kuva on tallennettu yhtenä kuvana tiedostoon, kun taas JPS-formaatissa on kaksi kuvaa vierekkäin JPEG-muodossa. Tästä syystä esimerkiksi tietokoneella kuvan muokkaaminen onnistuu helpommin JPS-formaatissa.
kolmiulotteisten kuvien ja videoiden toistamista kokeiltiin Samsungin 3D-plasmatelevisiossa ja toistolaitteena käytettiin PlayStation 3 -pelikonsolia. PS3 sai hiljattain 3.70-päivityksen, joka lisäsi tuen MPO-kuvatiedostojen toistamiselle. PlayStation 3 osasi siten toistaa MPO-kuvatiedostot ja MPEG-4-muodossa olevat videot, mutta JPS-kuvatiedostoja ei tuettu. Television USB-toisto puolestaan tunnisti ainoastaan MPO-kuvat.
Alla olevista kuvista voi hyvin vertailla 2D- ja 3D-kuvien välistä tarkkuuseroa (klikkaa suuremmaksi). Ilman 3D-näyttöä JPS-muotoinen 3D-kuvat näyttää erittäin epätarkalta, jota se luonnollisesti 2 megapikselin tarkkuudella otettuna onkin. Yksityiskohtien puuttuminen ei kuitenkaan haittaa niin paljon 3D-laitteella katsottuna. Kuvat ovat järjestyksessä JPG, MPO ja JPO.
JPS-muodossa otetun kuvan pääte on vain muutettu .JPG:ksi, jotta tavanomaiset ohjelmat osaavat toistaa sen. MPO-kuvasta käytössä on vain toinen pääkkelläin olevista kuvista. Mikäli haluat katsella alkuperäistä JPS-kuvaa 3D-näytöllä, voit ladata sen täältä. MPO-kuva löytyy puolestaan täältä.
Kaiken kaikkiaan HTC EVO 3D:stä jää hieman kaksijakoinen olo. Tehokkaan ja monipuolisen raudan siivittämänä puhelinta voidaan pitää helposti yhtenä parhaista Android-älypuhelimista, mutta kaikki tämä jää sekä mainospuheissa että käyttäjien mielissä 3D-ominaisuuksien varjoon.
3D-ominaisuudet eivät ole lyöneet lopullisesti läpi vielä edes televisiomarkkinoilla, kun 3D-paneeleja ja -kameroita istutetaan jo matkapuhelimiin. Sekä kolmiulotteiseen materiaaliin kykeneviä televisioita että puhelimia nyt testanneena voi kuitenkin todeta, että käyttökokemukset ja -vaatimukset ovat laitteille täysin erilaiset.
Television katsominen on intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa, jolloin tekniikan tulee tarjota vähemmän silmiä rasittava ja liikkumisen edes välttävästi mahdollistava ratkaisu. Vaikka katselulasien avulla toimivat 3D-televisiot ovat kaukana täydellisestä, ovat ne silti huomattavasti edellä EVO 3D:ssä käytettyä teknologiaa. Samalla katselulasit eivät ole millään mittarilla järkevä ratkaisu puhelimeen.
Tästä päästääkin siihen mitä EVO 3D:n näyttö tarjoaa. Minimaalinen katselukulma ja kenties näytön matala virkistystaajuus 3D-tilassa mahdollistavat korkeintaan muutamien kymmenien minuuttien yhtäjaksoisen katselun ilman suurempaa silmien rasitusta. Voin hyvin kuvitella, että joillakin 3D-näytön katseleminen on vaikeaa alusta alkaen.
Vaikka EVO 3D:n kolmiulotteisten käyttöliittymäelementtien tai sovellusten puuttuminen onkin jonkinasteinen pettymys, on samalla selvää, ettei niitä ole mitään järkeä vielä toteuttaakaan tällaisella raudalla. Ilman laseja toimiva 3D-näyttö on vielä aivan liian alhaisella kehitysasteella pitkäkestoiseen tai jatkuvaan käyttöön.
Vaikka näytöstä on iloa lähinnä kavereille kuvia ja videoita esitellessä, saattaa 3D-kamerasta olla ihan aitoa hyötyä. Tämä tosin vaatii 3D-television, jolla synttärivideoista tai -kuvista pääsee nauttimaan paremmin vaikkapa koko perheen kanssa.
Arkistointimielessä 3D-sisältö on ehkä parhaimmillaan. Vuosikymmenen päästä kenties kaikilla on tasokkaat 3D-näytöt, joista niitä ensimmäisiä 3D-kuvia on mukava katsella. Tietysti tämän hetken 3D-kamerat tuottavat huomattavasti tulevia kameroita heikompilaatuisia kuvia, mutta onhan sitä kiva katsella niitä harvoja värikuvia 60-luvulta, vaikka ovatkin nykyisiä kehnompia.
Kameran ottamat 3D-kuvat kärsivät 2D-kuvia pahemmin muun muassa ylivalottumisesta, eikä kahden megapikselin vaatimaton tarkkuuskaan tee kuvista ainakaan parempia. Lukuisista ongelmista huolimatta hyvin onnistuneen 3D-kuvan tai -videon katseleminen 3D-televisiolta on monesti kaksiulotteista versiota paljon antoisampaa.
Ostopäätöksen tekemiseen tarvitsee oikeastaan pohtia vain yhtä asiaa. Haluaako 3D-kuvauksen ja -näytön 150 eurolla. Käytännössä tämä on ero HTC EVO 3D:n ja edullisemman HTC Sensationin välillä. Mikäli liki 700 euron hinta ei ole este eikä mikään ja lisäksi kotoa löytyy vaikkapa 3D-televisio ja PlayStation 3, on EVO 3D hyvä valinta. Muuten sijoittaisin rahat ennemmin joko HTC Sensationin tai Samsung Galaxy S II:n suuntaan.