Teemu Laitila
11. marraskuuta, 2011 14:18
AfterDawn aloittaa uuden viikoittaisen juttusarjan kokeilun, jossa palataan ajassa taaksepäin "vanhojen aikojen" tieto- ja mobiiliteknikkaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan matkapuhelinmainokseen vuodelta 1995.
City Setele mainostaa kesäkuussa 1995 useita aikansa huippupuhelimia. NMT- ja GSM-puhelimista koostuvassa valikoimassa näkyy vahvasti skandinaavinen teknologiaosaaminen, sillä valikoimaan kuuluu Nokiaa, sittemmin kaatunutta Benefonia sekä ruotsalaista Ericssonia.
Vuoden -95 malleissa antennia ei vielä ole saatu mahdutettua puhelimen sisään, joten esimerkiksi Ericssonin malleja koristaa yhtiölle tunnusomainen pyöreä antennitappi.
Yksi suurimmista eroista nykypäivän mainoksiin on monimutkaisten ja pitkien ominaisuuslistojen puute. Retropuhelimet eivät kilpaile mystisten kirjainlyhenteiden määrällä, vaan laitteita mainostetaan esimerkiksi "luotettavuudella" ja "selkeällä näytöllä". Design on jo kuitenkin muodostunut myyntivaltiksi, sillä Benefonin puhelimesta mainitaan erikseen "lisäksi erittäin kaunis."
Valikoiman hintavin puhelin on Ericssonin GH 337, joka sisältää jo GSM-yhteydet. Puhelimen näytölle mahtuu 3x12 merkkiä ja akun varausta sekä verkon kuuluvuutta merkkaavat ikonit ovat kiinteästi näytöllä.
Ericssonin tuotos ei ainakaan painonsa puolesta häviä (kovin pahasti) nykyisille isoimmille metallikuorisille Android-malleille, sillä painoa on himpun verran alle 200 grammaa. Puhelin kykenee vastaanottamaan tekstiviestejä, mutta lähettäminen ei ikävä kyllä onnistu. Siihen ominaisuuslista sitten loppuukin.
Vaikka akkukeston heikkous on nykypäivän älypuhelinkäyttäjien jatkuva valituksenaihe, niin GH 337 todistaa, että kaikki asiat eivät ennen olleet paremmin. Puhelimen valmiusajaksi kerrotaan 25 tuntia ja puheajaksi 110 minuuttia, joka on erittäin huono suoritus nykystandardeilla mitattuna. Esimerkiksi HTC:n Sensation XL:n valmiusajaksi kerrotaan jopa 460 tuntia (3G) ja puheajaksi lähes seitsemän tuntia (3G-verkossa).
Puhelimen hintakaan ei nykyrahaksi muutettuna ole erityisen huokea. GH 337 on hinnoiteltu nykyisten huippuluurien tasolle runsaaseen 700 euroon (huomioimatta suuremmin inflaatiota yms).
Millaisia ajatuksia oman aikansa huipputekniikka herättää nykypäivänä? Löytyikö joku mainoksen luureista aikanaan omasta taskusta (tai kantolaukusta...)? Tuntuuko oman älypuhelimen akkukesto jo paremmalta?
Katso tästä vertailu Ericssonin GH 337:n ja muutamien tuoreempien Nokialaisten välillä!