Fitbit Air arvostelu - aktiivisuusranneke, joka haastaa älykellot

Rakenteeltaan Fitbit Air on äärimmäisen yksinkertainen. Testissämme ollut kankainen (tekstiilin ja polyuretaanin sekoitus, tarkalleen ottaen) ranneke on tarranauhalla säädettävissä sopivan mittaiseksi. Ranneketta voi säätää 13 senttimetristä 21 senttimetriin. Tarjolla on myös silikonisia rannekkeita ja jatkossa erilaisia rannekkeita ilmestynee kauppoihin kolmansilta osapuolilta läjäpäin.

Koko Fitbit Air painaa rannekkeen kanssa ainoastaan 12 grammaa ja varsinainen anturit sisältävä yksikkö painaa ainoastaan 5,2 grammaa. Kokonaisuus on myös äärimmäisen kapea, vain 17 mm leveimmältäkin kohdalta.

Siroutensa ansiosta Fitbit Air toimii erittäin hyvin myös kapeaan ranteeseen, vaikkakin mielestäni anturiyksikön muotoilu olisi voinut olla hieman kaareutuva, jolloin se olisi asettunut kapeaan ranteeseen vieläkin paremmin.

Airin anturiyksikkö eli "kivi" ei ole kuitenkaan aivan maagisen ohut, vaan paksuutta sillä on 8,3 mm rannekkeen kanssa. Se ei kuitenkaan käytännössä tuntunut millään tavalla paksulta, vaan asettui ranteeseen kevyen painonsa ansiosti lähes huomaamattomasti.

Fitbit Airin luvataan olevan vedenkestävä 50 metrin syvyyteen saakka ja sillä voi käydä myös halutessaan uimassa ja suihkussa. Testissämme ollut kankainen rannehihna kuivui myös kädessä yllättävän nopeasti, eikä se kerännyt myöskään hikeä - ainakaan haisemaan asti - muutaman viikon testijaksomme aikana.

Laitteesta on myynnissä neljää eri väriä: testissämme ollutta tummanharmaa (obsidian), vaaleansininen (lavender), punainen (berry) ja vaaleanharmaa (fog).

Pidin Fitbit Airia koko arvostelujakson ajan oikean käden ranteessani, joka tuntui aluksi hölmöltä paikalta näin oikeakätiselle, mutta halusin samalla pitää testissä olevaa urheilukelloa vasemmassa kädessä, jossa näytöllä varustettua kelloa on itselleni luontevampi pitää.

Mutta vaikka pidinkin ranneketta "väärässä kädessä", se muuttui huomaamattomaksi jo parin päivän jälkeen. Usean viikon käytön jälkeen ranneketta ei osannut enää edes ajatella, muuta kuin silloin, kun heitin sen laturiin suihkun ajaksi - ja laitoin sen sen jälkeen takaisin käteen.

Fitbit Airin tekniset tiedot ja hinta

• Paino:

• 12 grammaa (rannekkeen kanssa) / 5,2 grammaa (ilman ranneketta)

• Vedenpitävyys:

• 50 metrin syvyyteen saakka

• Akkukesto:

• 7 vuorokautta

• Yhteensopivuus:

• iPhone ja Android

• Paksuus:

• 8,6 mm

• Leveys:

• 17 mm

• Hinta:

• 99 euroa (05/2026)
  tarkista päivän hinta täältä

Käyttö

Kuten todettua, Fitbit Airin ja vastaavien laitteiden nerokkuus on siinä, että niitä ei varsinaisesti tarvitse käyttää mitenkään. Sen sijaan ne keräävät jatkuvasti dataa ja tulkitsevat keräämäänsä dataa pienellä viiveellä ja päättelevät sen pohjalta, mitä oikein ollaan oltu tekemässä.

Halutessaan liikuntasuoritukset voi kuitenkin myös oikeasti "käynnistää" manuaalisesti, joka tapahtuu puhelimen sovelluksen kautta. Sieltä valitaan haluttu urheilulaji ja napautetaan käynnistä-painiketta. Lopulta suorituksen lopuksi sovelluksesta lopetetaan suorituksen seuranta ja se talletetaan suorituksena.

Mutta valtaosan ajasta Fitbit Airia ei varsinaisesti "käytetä" lainkaan.

Älypuhelinsovellus

Fitbit Air käyttää älypuhelinsovelluksenaan uutta Google Health -sovellusta, joka julkaistiin samaan aikaan Fitbit Airin kanssa. Sovellus on identtinen sekä iPhonella että Androidilla ja Fitbit Air toimii sulavasti molempien käyttöjärjestelmien kanssa.

Sovellus on jaettu neljään eri osioon: Tänään, Kuntoilu, Uni ja Terveys. Osiot ovat jo nimensä puolesta hyvin loogisia: Tänään-näkymä tarjoaa katsauksen asioihin juuri tällä hetkellä, eli sieltä näkyy vaikkapa päivän askeltavoite, tämän hetkiset kulutetut kalorit, jne.

Vastaavasti Uni-näkymä on sekin täysin looginen: näkymä näyttää viimeisimmät yöunet tietoineen. Sama loogisuus jatkuu myös Terveys-näkymässä, jonne on koostettu katsaus sykkeestö, sykevaihtelusta (HRV), veren happisaturaatiosta (SpO2) ja sen sellaisesta. Tietoja pääsee tutkimaan tarkemmin kunkin näkymässä olevan tiedon ruutua napauttamalla, jolloin vaikkapa askeleita voi tarkastella tunti-, päivä-, viikko- ja kuukausitasoisesti.

Ainoa sekavahko kokonaisuus on Kuntoilu-näkymä, koska sinne on yritetty tunkea liikaa asioita samaan näkymään. Sen kautta voi aloittaa manuaalisesti treenin, mutta sieltä löytyy myös tarkat tiedot kaikista aiemmista treeneistä, treenien tilastot, kuntoiluun liittyvät kerätyt datat - ja kaiken lisäksi myös tieto sen hetkisestä treeniohjelmasta, jos sellaisen on itselleen luonut.

Sovellus on sinänsä varsin selkeä ja asiat hyvin selittävä kokonaisuus, jos unohdetaan kuntoilunäkymän lievä kaoottisuus. Mikäli käytössä on kuukausimaksullinen tekoälytilaus, se heittää soppaan oman lusikkansa, mutta käydään läpi sitä myöhemmin tässä artikkelissa.

Liikunta ja tietojen tarkkuus

Fitbit Airin kenties isoin ongelma on siinä, että se tunnistaa automaattisesti vain hyvin rajallisen määrän liikuntalajeja - ja häviää siinä mielessä merkittävästi Whoopille, jonka automaattinen lajien tunnistus on kerännyt kehuja käyttäjiltä jo pidempään.

Google on luvannut tähän parannuksia varsin nopealla aikataululla, eli yhtiö pyrkii tosissaan kasvattamaan automaattisesti tunnistettavien urheilulajien määrää. Nykyisellään iso osa lajeista tunnistuu kyllä liikuntasuorituksina, oikeilla aloitus- ja lopetusajoilla, mutta käyttäjän pitää itse hyväksyä ne liikuntasuorituksiksi sovelluksen kautta ja valita niille oikea urheilulaji.

Mutta miten tarkkaa tunnistaminen sitten oikein on..?

Kaikessa selkeästi sykettä nostattavassa tekemisessä, olipa se sitten kiertoharjoittelua, juoksua tai pyöräilyä, ranneke tunnistaa aloitusajankohdan hyvinkin tarkasti - ja juoksun osalta oma kokemus oli, että tarkkuus on noin puolen minuutin tasolla oikein.

Liikunnan loppumisen osalta tunnistuksessa oli hieman enemmän heittoa ja etenkin sisälajeissa suoritus katsottiin usein päättyneeksi vasta paria minuuttia myöhemmin, kun syke alkoi tasaantumaan ja yleinen käsien heiluminenkin alkoi vähenemään.

Sykkeiden osalta Fitbit Air oli mielenkiintoinen tapaus, sillä se hakkasi selkeästi sykkeiden tunnistuksen herkkyydessä verrokkina toisessa ranteessa toimineen Suunto Vertical 2 -urheilukellon. Eli Fitbit Airin sykekäyrät ja muuttuneisiin sykkeisiin reagointi vaikkapa juoksulenkillä oli uskottavampaa ja nopeampaa kuin Suunnon kellossa.

Mutta samaan aikaan Fitbit Air jostain syystä tulkitsi omat syketasoni jatkuvasti todellista selkeästi suuremmiksi. Siinä missä muut verrokkilaitteet antoivat vaikkapa kevyehkön juoksulenkin keskisykkeeksi jotain 135 bpm tasoista, Fitbit Airin mukaan sykkeet olisivat pyörineet jatkuvasti noin 15 napsua kovempina, noin 155 bpm tasossa. Yllä olevassa kuvaparissa vaalealla taustalla on Suunnon testissä olevan kellon mittaamat sykkeet ja tummalla taustalla Fitbit Airin mittaamat sykkeet samalle juoksulenkille.

Virhe on todennäköisesti hyvin yksilöllinen ja jokaiselle omanlaisensa, mutta omat syketietoni olivat verrokkilaitteilla yhtenevät, kun taas Fitbit Air pisti aina hieman "lapin lisää" lukuihin mukaan.

Toki, sinänsä Fitbit Airin sykelukemat olivat hyvin säännönmukaiset sen omiin lukuihin nähden, eli mikäli lukemia vertasi vain ja ainoastaan sen itsensä keräämiin lukuihin eri suorituksista, ne olivat täysin loogisia. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että mikäli Fitbit Air arvioi sykkeet liian koviksi, se samalla sotkee viikottaisen kardiokuorman laskennan, kulutettujen kaloreiden laskennan ja palautumiseen vaadittavan ajan.

Muilta osin Fitbit Air keräsi ilahduttavan paljon dataa juoksusta ja pitkälti muistakin lajeista. Joitain erikoisempia tietoja, kuten kadenssia, ranneke ei kuitenkaan osannut mitata - tai ainakaan näyttää.

Ärsyttävintä rannekkessa oli liikunnan seuraamisen kannalta se, että vaikka automaattinen juoksun tai pyöräilyn tunnistus toimikin mainiosti, se ei jostain käsittämättömästä syystä kytke päälle puhelimessa olevaa GPS-seurantaa samalla. GPS-seuranta menee päälle vain, jos juoksulenkki käynnistetään manuaalisesti sovelluksen kautta.

Samalla esimerkiksi VO2Max -lukeman laskemiseen vaaditaan nimenomaan GPS päällä juostuja juoksulenkkejä, eli automaattisesti tunnistetut lenkit eivät kelpaa. Toteutus sotii vahvasti koko rannekkeen perusfilosofiaa vastaan, eli käyttäjän pitää sittenkin tehdä jotain itse, jotta kokonaiskuva saataisiin selville.

Uni ja terveyden seuranta

Unen tunnistamisen ja unen tason tunnistamisen osalta Fitbit Air on selkeästi keskivertoa älykelloa pätevämpi tapaus, sillä se tunnisti sekä nukahtamiset että heräämiset lähes minuutilleen oikein.

Ainoa, mitä se ei osaa tunnistaa, ovat alle 20 minuuttia kestävät päivätorkut. Googlen ohjesivujen mukaan torkut vaativat siis vähintään 20 minuutin keston, jotta ne rekisteröityvät.

Unen laadusta ja vaiheista tarjotaan varsin seikkaperäistä ja selkeästi luettavissa olevaa dataa, joista voi helposti päätellä sitä, miten omaa untaan voisi jatkossa kehittää.

Kenties tärkein yksittäinen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä tietue Fitbit Airissa on ns. valmiustaso, joka vastaa pitkälti mm. Garminin body battery -lukemaa, eli kyseinen lukema pohjautuu liikunnan, stressin, yöunien, sykevälivaihtelun ja sen sellaisen yhdistelmään ja lukema pyrkii kuvaamaan eräänlaista kokonaisvaltaista henkisen ja fyysisen jaksamisen tilaa juuri sillä hetkellä.

Hämmentävää kyllä, valmiustasoa ei pysty näkemään mistään muualta kuin aamulla syntyvästä yöunien jälkeisestä uniraportista - eli päivän mittaan sen tilannetta ei voi tarkastella lainkaan. Sama ongelma koskee vaadittua palautumisaikaa - eli Google Health kyllä tietää sen, kuinka paljon käyttäjän pitäisi vielä levätä ennen seuraavaa suoritusta, mutta tietoa ei näy missään (ellei asiaa kysy tekoälyavustajalta).

Todettakoon sellainen havainto, että kuten monissa muissakin terveyttä mittaavissa laitteissa, myös Fitbit Air yliarvioi (ainakin omalla kohdallani) perusaineenvaihdunnan rankasti yläkanttiin. Suomeksi se tarkoittaa siis sitä, että mikäli luottaisin sokeasti Fitbitin kertomaan vuorokauden kalorikulutukseen ja mukauttaisin syömistäni sen mukaan, lihoisin noin kilon viikossa -tahdilla.

Tekoäly ja kuukausimaksulliset toiminnot

Fitbit Airin oston mukana tulee kolmen kuukauden ajaksi ilmaista käyttöaikaa Google Health Premium -tilaukselle, joka tarkoittaa käytännössä tekoälypohjaista terveyden ja hyvinvoinnin avustajaa.

Luonnollisesti itselläni oli tuo tekoälyavustaja käytössä ja sitä tulikin testattua varsin paljon testijakson aikana.

Tekoäly toimii taustalla automaattisesti, eli samalla kun Fitbit Air saa pureskeltua jonkin uuden "tapahtuman" - eli olet herännyt yöunilta tai olet saanut jonkin liikuntasuorituksen valmiiksi - mukana tulee myös tekoälyn palaute tapahtuneesta.

Yöunien jälkeen tekoäly kertoo yleiskuvauksen siitä, miten yöunet menivät, miltä jaksamisesi näyttää - ja lisäksi se tarjoaa ehdotuksia jaksamisen, treenisuunnitelmasi ja mm. sään pohjalta siihen, miten tulevaa päivää kannattaisi alkaa suunnittelemaan.

Tärkeä osa tekoälyä on kuitenkin sen kanssa kommunikointi, eli kun se tietää käyttäjänsä liikunnasta ja terveydestä datan pohjalta jo varsin paljon, sitä voi pyytää suunnittelemaan itselleen treeniohjelmia, keksimään keinoja unen parantamiseen, jne.

Tekoäly ei sinänsä liity Fitbit Airiin millään tavalla, vaan se kytkeytyy Google Health -älypuhelinsovellukseen. Tästä seuraa se ero, että Fitbit Airia itsessään ei itse asiassa tarvita Google Healthin tekoälyn käyttöön, vaan muutkin Googlen kanssa yhteensopivat laitteet voivat toimittaa Google Healthille terveystietoja, joita tekoälyllä voi halutessaan pureskella.

Googlen tekoäly oli hyyyyyyvin monisanainen, ärsyttävän kannustava ja suomalaiseen makuun aivan liian mielistelevä. Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja uskon vahvasti, että ihmisille, jotka eivät osaa kovinkaan hyvin tulkita terveydestä kerättyjä signaaleja - tai ovat vaikkapa vasta aloittelemassa liikuntaa - Healthin tekoäly voi olla erinomainen apuväline oman terveyden ymmärtämiseen ja vaikkapa ensimmäisten treenisuunnitelmien laadintaan.

Omassa käytössäni tekoäly ei hallusinoinut lainkaan ja se osasi noudattaa sille kerrottua treenisuunnitelmaa ja kunnioittaa vaikkapa sitä, kun kerroin aloittavani viikon kestävän loman, jolloin treenejä kertyy selkeästi vähemmän.

Tärkein puoli tekoälyssä on analyysien lisäksi se, että sen kanssa voi keskustella. Eli siltä voi pyytää vinkkejä treenaamiseen tai pyytää asettamaan vaikkapa liikuntatavoitteet ja -suunnitelma halutulle tasolle.

Onko se sitten 10 euron kuukausimaksun arvoinen lisätoiminto? Se jäänee jokaisen itsensä päätettäväksi. Ilman maksullista tilaustakin Fitbit Air toimii aivan mainiosti, eivätkä mitkään kerätyt tiedot sinänsä vaadi maksullista tekoälyavustajaa kaverikseen, vaan ne ovat näkyvissä ja käytössä myös pelkän rannekkeen ostohinnalla.

Akkukesto ja latausnopeus

Fitbit Airin akkukesto asettui lähes tarkalleen 7 vuorokauden tasoon, vaikka ranneke kädessä elettiin varsin aktiivista elämää. Keskimäärin vuorokauden aikana mittariin kertyi noin 80 minuuttia liikuntaa, jonka lisäksi ranneke tietysti mittasi myös muita elintoimintoja aktiivisesti.

Lataukseen käytetään uutta, pelkästään Fitbit Airille tarkoitettua laturia, eli vanhat Fitbitin tai vaikkapa Googlen Pixel Watchien laturit eivät käy Fitbit Airin kanssa ristiin.

Ranneke latautuu kohtuullisen nopeasti, eli lähes täysin tyhjästä aivan täyteen ranneke latautuu noin 90 minuutissa. Pitkän akkukeston ansiosta akku pysyi testijakson aikana jatkuvasti yli 50% tasolla vaikka akkua ladattiin vain suihkussa käydessä..

Muut havainnot

Vaikka Fitbit Air on käytännössä huomaamattoman kevyt ja pikkuinen, on sen sensori vähän hölmösti muotoiltu. Tällaisena kynäniskaisena, kapearanteisena nörttinä, rannekkeen anturi pyöri hassusti ranteen ympäri, jos en saanut säädettyä rannehihnan kireyttä juuri oikealle tasolle - eli ei liian kireälle, eikä liian löysälle, vaan sellaiseen äherrystä vaativaan kultrakutri-asentoon.

Todennäköisesti eri tavalla toteutetut rannehihnat ratkaisevat asian pitkässä juoksussa, sillä on lähes varmaa, että tälle tullaan julkaisemaan puoli-ilmaisia kolmannen osapuolen rannekkeita satoja erilaisia.

Lisäksi mainittakoon, että vaikka rannekkeessa ei ole näyttöä eikä nappeja, siitä löytyy kuitenkin värinähälytys, jota voidaan käyttää herätyskellona. Saapuvista puheluista tai puhelimeen tulevista ilmoituksista värinää ei saa päälle - joka tavallaan ihan hyväkin, sillä rannekkeen yksi idea on juurikin vähentää "hälyä", jota elämään kantautuisi älykellojen myötä.

Fitbit Air osaa myös välittää reaaliaikaista syketietoa muille laitteille, mutta Google on jostain syystä ottanut käyttöön epästandardin lähetysmuodon, jota tukee vain kourallinen laitteita. Alalla syketietohan lähetetään yleisesti täysin universaalisti tuettuna Bluetoothin yli, jota kaikki terveyslaitteet osaavat lukea sellaisenaan.

Lisäksi on hyvä huomata, että Fitbit Airin keräämien tietojen käsittely tapahtuu mitä ilmeisimmin Googlen palvelimilla ja prosessointi ei missään nimessä tapahdu reaaliajassa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että automaattisesti tunnistetut tapahtumat, olipa kyseessä sitten yöunilta herääminen tai vaikka kävelylenkin päättyminen, nousevat Google Healthiin näkyviin vasta pitkän viiveen jälkeen. Useimmiten tapahtumista tuli ilmoitus noin puolen tunnin sisään - eli vaikkapa heräämisen jälkeen tieto yöunien laadusta ja kestosta pamahti sovellukseen pääsääntöisesti vartin sisään heräämisestä, mutta vaikkapa kävelylenkin tiedot saattoivat saapua tarkasteltavaksi usein vasta tunninkin kävelylenkin päättymisen jälkeen.

Kaikki tapahtumat siis kyllä havaittiin, mutta niitä ei päässyt tutkimaan kuin vasta myöhemmin.

Yhteenveto

Googlen Fitbit Air iskee vahvasti terveyden ja hyvinvoinnin seurannan markkinaan. Se tarjoaa halvan (tarkista päivän hinta täältä), siron ja käytännössä huomaamattoman tavan seurata jatkuvasti omaa liikuntaa ja terveyttä yksinkertaisesti ja ilman mitään kuukausimaksuja.

Fitbit Air ei missään nimessä korvaa oikeaa urheilukelloa tavoitteellista liikuntaa harrastaville - mutta sille suurelle yleisölle, joka ei treenaa tavoitteellisesti, vaan joka haluaisi vain olla jokseenkin kartalla omasta kunnostaan ja terveydestään, Fitbit Air on suorastaan loistava ratkaisu.

Se on kuitenkin selkeästi edelleen hieman kesken: automaattisesti tunnistettavia liikunnan muotoja on vasta kourallinen kilpailijoihin nähden, sykemittauksessa on vielä ongelmia ja sovellus on joiltain osin hieman kaoottinen. Mutta mikäli Google päättää korjata tiedostetut ongelmat - jotka ovat kaikki sinänsä ohjelmistolla korjattavissa olevia - on Fitbit Air hyvin lähellä täydellistä, helppokäyttöistä terveyden seurannan työkalua.

Pienistä ongelmistaan huolimatta Fitbit Air on jo nykyisellään tuote, jota tulen suosittelemaan varmuudella tuttavilleni, jotka ovat pohtineet aktiivisuusrannekkeen tai perustason urheilukellon ostoa.

Vaihtoehdot

Vaihtoehtojahan Fitbit Airille riittää markkinoilla. Tärkein ja selkein on tietysti Whoop, jonka kilpailijaksi Fitbit Air on ilmiselvästi kehitetty. Whoop on kuitenkin varsin kalliin kuukausimaksullisen tilauksen vaativa tuote, kun taas Fitbit Air pelaa mainiosti pelkällä satasen kertaostoksellakin.

Kotimaisen Polarin Loop-rannekkeet ovat nekin hyvin lähellä samaa ideologiaa Fitbit Airin kanssa, mutta Loopien ongelma on siinä, että Polar ei ole vieläkään onnistunut muuttumaan täysveriseksi ohjelmistotaloksi - eli Polarin sovellus ei tarjoa niin selkeää ja ymmärrettävää dataa kuin kohderyhmänä oleva peruskuluttaja tällaiselta rannekkeelta kaipaisi.

Älykkäiden, näytöttömien rannekkeiden lisäksi Fitbit Air on selkeästi samassa kategoriassa myös entisen suomalaisyhtiön Ouran kanssa. Ouran sormukset ja Fitbit Air tarjoavat hyvin pitkälti saman idean, ainoastaan eri muodossa: automaattisen, näytöttömän laitteen arjen ja terveyden seurantaan, huomaamattomalla tavalla. Ouran ongelmana on Fitbit Airiin nähden selkeästi sen hinta: sormus itsessään maksaa merkittävästi enemmän kuin Fitbit Air ja lisäksi iso osa Ouran toiminnallisuudesta vaatii nykyisin kuukausimaksullisen tilauksen itse sormuksen kaveriksi.

Ns. perinteiset, näytöllä varustetut aktiivisuusrannekkeet ja urheilukellot taas ovat filosofialtaan jo kovin erilaisia: niissä näyttö on tärkeässä osassa koko laitteen käyttöä - ja Fitbit Air taas nimenomaan poistaa "hälyn" arjesta, poistamalla näytön laitteesta kokonaan.

Plussat

• Erittäin pieni ja siro
• Hyvä akkukesto
• Tunnistaa tuetut urheilulajit automaattisesti ja varsin tarkasti
• Kerää varsin hyvän määrän dataa liikunnasta ja terveydestä
• Ominaisuuksiin nähden todella edullinen
• Äärimmäisen helppokäyttöinen

Miinukset

• Tuettuja, automaattisesti tunnistettuja liikuntamuotoja on vielä kovin vähän
• Pienet softabugit
• Google Health -sovellus on vielä varsin sekava joiltain osin